KEKKI I KIRKENES

Aloitin tammikuun alussa norjan opiskelun kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja keskiviikkoisin. Kurssi on tarkoitettu maahanmuuttajille ja se pyörii oikeastaan kolme kertaa viikossa, mutta kalleuden ja muiden opiskelujen takia olen jättänyt yhden päivän pois. Maantaisin tunnit ovat klo 8.30-14 ja keskiviikkoisin klo 8.30-13. Uuden kielen opiskelu on kyllä rankkaa! Erityisesti maanantaisin olen hyvin väsynyt tuntien jälkeen. Olen miettinyt, että tältäköhän oppilaista tuntuu koulupäivän jälkeen? Ymmärrän taas omia oppilaita ihan uudella tavalla. Kurssi on tosiaan suunnattu maahanmuuttajille ja edustettuina on monia kansallisuuksia: syyrialaisia, venäläisiä, sudanilaisia ja eritrealaisia. Yhteensä meitä on noin 15, jaettuna kahteen eri tasoiseen ryhmään, jotka opiskelevat eri kirjoja. Kokonaisuudessaan kurssikeskuksessa pyörii vähintää neljä muuta samanlaista ryhmää samaan aikaan. Kaikki omasta ryhmästäni ovat asuneet Norjassa vähintään vuoden, monet kaksi ja venäläisistä suurimmal...

Muistaakseni olen äänestänyt kaikissa vaaleissa, joissa minulla on ollut äänestysoikeus (paitsi kirkollisvaaleissa), joten tälläkään kertaa ei voinut olla äänestämättä. Ennakkoäänestyspäivä oli täällä perjantaina klo 10-14. Olimme etukäteen katsoneet, että äänestys on Suomen kunniakonsulaatissa. Juha tuli ruokavälkällään hakemaan minua ja menimme kunniakonsulin oven taakse. Ihmettelimme hetken paikan hiljaisuutta, mitään kylttiä tai lappua äänestyksestä ei ollut. Netistä piti tarkistaa olemmeko oikeassa paikassa. Emme olleet. Äänestys oli toisella puolella kylää. Äänestyspaikka ei tosiaan ollut mikään kunniakonsulaatti, vaan se oli erään firman toimistossa, teollisuusrakennuksen näköisessä paikassa. Kun olimme saapuneet sinne, olin hieman epäilevä, olimmeko edelleenkään oikeassa paikassa, mutta kansalaisvelvollisuus tuli täytettyä. Kovin kansainvälinen oli tämä meidän äänestysreissu, mietimme jälkikäteen. Äänestimme Suomen presidentivaaleissa Norjassa, ja vaalivirkailija oli venäl...

Millainen on tämä asuinpaikkani Kirkenes? Paikkakunta on Sör-Varangen kunnan keskus (mistä näppäimestä löytyy norjalainen ö?). Koko kunnassa on noin 10 000 asukasta, joista Kirkenesissä asuu noin 3000. Paikka tuntuu kuitenkin väkimääränsä suuremmalta. Isommat kaupungit ovat täällä Pohjois-Norjassa harvassa. Niitä ei oikeastaan ole. Finnmarkin lääni, jossa Kirkenes myös sijaitsee on pinta-alaltaan Norjan suurin, mutta asukasluvultaan pienin lääni. Koko läänissä on noin 75 0000 asukasta. Suurin keskus on Alta (noin 15 000 asukasta). Suomen puolella Rovaniemi ja Venäjän puolella Murmansk ovat lähimmät suuremmat kaupungit. Helposti ei siis lähdetä täältä kaupunkiin.  Kauppoja löytyy enemmän kuin koon perusteella voisi kuvitella. Kirkenesin keskustassa on kävelykatu muutamine kauppoineen ja pieni ostoskeskus. Niiden lisäksi on muutamia muita kauppakeskittymiä keskustan ulkopuolella. Mitään vanhoja rakennuksia ei Kirkenesissä ole, koska se tuhoutui toisessa maailmansodassa lähes kok...

Norjassa kun ollaan, niin on pakko kirjoittaa hiihdosta. Norjalaiset menestyvät hiihdossa, moni harrastaa sitä ja televisiosta tulee paljon. Tuntuu, että aina television avatessa on meneillään hiihtoa. Hiihdon ja ampumahiihdon maailmancupin lisäksi voi seurata myös pitkän matkan hiihtokisoja. Kolmesta meillä näkyvästä kanavasta kahdella näytettiin esimerkiksi tänään lähes koko iltapäivä hiihtoa. Odotan innolla tulevia olympialaisia. ;) Mikään himohiihtäjä en ole ikinä ollut. Tykkään hiihtää, jos olosuhteet ovat kunnossa. Ilma on kiva, sukset pelaa, latu on helposti saavutettavissa ja sopivan tasainen. Ei kovia vaatimuksia? Monena talvena kriteerit eivät ole täyttyneet kovin usein ja hiihtäminen on jäänyt lähinnä Lapin reissuille ja kevättalveen. Liian mäkiset ladut, huono tai kylmä ilma eivät houkuttele ladulle. En siis ole mikään pakkopäästähiihtämäänsäässäkuinsäässämaksoimitämaksoi. Tänä talvena aloitin hiihtokauden oman mittapuuni mukaan ajoissa, jouluna, Joulupyhinä kävimm...

Loma loppui! Eilen alkoi sekä norjan kurssi että koulutusteknologian opinnot. Olin kyllä aika väsynyt eilen illalla oltuani kuusi tuntia kielikurssilla ja katsottuani sen jälkeen parin tunnin luennon ja selvitettyäni, mitä kaikkia opintotehtäviä on edessä kevään aikana. Olisiko töissä helpompaa? Ensimmäinen viikko meni täysin lomaillessa täällä ilman huolen häivää. Ehdin lukea, kuunnella äänikirjaa, hiihtää ja neuloa. Opintovapaalla on tietysti tarkoitus opiskella, mutta tavoitteena on tehdä se melko rennosti, että jäisi aikaa myös harrastaa ja olla. Voi olla että tammikuussa saa opiskella ihan täysipäiväisesti, että hommat tulevat tehtyä. Lähes kaikki kurssina alkavat tällä viikolla ja suurin osa loppuu maaliskuun lopussa. Sen jälkeen alkaa enää muutama kurssi, joten uskon loppukevään olevan helpompi. Se sopii, koska mielummin opiskelen nyt pimeän aikaan kuin kevätauringossa. Mitä siis opiskelen? Koulutusteknologian opintoihin hain jo syksyllä 2015, mutta en saanut niitä aloi...

Koti, asunto tai miksi sitä haluaa kutsua, oli yksi asioista, joita mietin eniten ennen tänne tuloa. Tullessamme meillä oli auto tupaten täynnä lähinnä minun tavaroita, mutta kaikki huonekalut yms. oli tuotu tänne jo elokuussa. 1190 kilometrin muuttomatka Lahdesta tänne oli viime kesänä hyvin helppo.  Juhan työpaikka maksoi muuton, joka ei totisesti ollut halpa reissu. Muuttomiehet hakivat tavarat meiltä Lahdesta ja kuljettivat ne perille.  Periaatteena kuitenkin oli, että Norjaan ei tuoda mitään sellaista, mitä ei voisi jättää tänne. Ehkä virhe? Lukuunottamatta vaatteita, astioita, harrastusvälineitä yms. kaikki huonekalut tulevat jäämään tänne. Tuloksena on, että sisustus koostuu omista ja kavereiden varastoista kootuista tavaroista niiden lisäksi, mitä edellinen asukas oli asuntoon jättänyt. Onneksi tämä ei siis ole sisustusblogi. Syyslomani vietin täällä ja asunnon Feng Shui ei aivan vakuuttanut minua. Nyt olen muutaman päivän ajan yrittänyt kääntää mattoja oikeisii...

Minun kevätlukukauteni Kirkkoniemessä alkoi tiistai-iltana, kun saavuimme tänne. Vielä olo tuntuu kuin olisin lomalla, koska mitään pakollista ohjelmaa ei päivissä ole. Rovaniemellä vietetyn uuden vuoden jälkeen lähdimme tiistai-iltapäivänä ajelemaan Norjaan. Aivan ongelmitta matka ei mennyt. Puolivälissä matkaa pysähdyimme Ivalossa ostamassa auton täyteen halpaa suomalaista ruokaa. Samalla kävimme kahvilla ja tankkasimme auton. Ivalosta matkaa Kirkkoniemeen on vielä 250 kilometriä eli noin kolmen tunnin matka. Ivalon ja Kirkkoniemen välissä Sevettijärventiellä törmäsimme sitten poroon. Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja auto säilyi ajokuntoisena. Porolle kävi huonommin. Se nilkutti törmäyksen jälkeen pois metsään ennen kuin paikallinen poromies tuli sen lopettamaan. Aika paljon olemme Lapissa ajaneet ja poroja nähneet, mutta tämä oli kummallekin ensimmäinen porokolari. Sevettijärventie on mielestäni aina ollut reitin epämiellyttävin osuus. Tie on kunnoltaan melko hyvä, mutta l...