JEG GÅR PÅ NORSKKURS

Aloitin tammikuun alussa norjan opiskelun kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja keskiviikkoisin. Kurssi on tarkoitettu maahanmuuttajille ja se pyörii oikeastaan kolme kertaa viikossa, mutta kalleuden ja muiden opiskelujen takia olen jättänyt yhden päivän pois. Maantaisin tunnit ovat klo 8.30-14 ja keskiviikkoisin klo 8.30-13. Uuden kielen opiskelu on kyllä rankkaa! Erityisesti maanantaisin olen hyvin väsynyt tuntien jälkeen. Olen miettinyt, että tältäköhän oppilaista tuntuu koulupäivän jälkeen? Ymmärrän taas omia oppilaita ihan uudella tavalla.

Kurssi on tosiaan suunnattu maahanmuuttajille ja edustettuina on monia kansallisuuksia: syyrialaisia, venäläisiä, sudanilaisia ja eritrealaisia. Yhteensä meitä on noin 15, jaettuna kahteen eri tasoiseen ryhmään, jotka opiskelevat eri kirjoja. Kokonaisuudessaan kurssikeskuksessa pyörii vähintää neljä muuta samanlaista ryhmää samaan aikaan. Kaikki omasta ryhmästäni ovat asuneet Norjassa vähintään vuoden, monet kaksi ja venäläisistä suurimmalla osalla on norjalaiset puolisot. Suurin osa puhuu siis melko hyvää norjaa ja heillä on tietysti tähtäimesssä kielikoe, joka heidän tarvitsee suorittaa liittyen oleskelulupiin. Minä olen siis hieman kummajainen kurssilla, koska norjan opiskelu on minulle vain harrastus, enkä tähtää kielikokeeseen tai suunnittele edes työn hakua täällä. "Mitä töitä meinaat hakea?" tai "Miksi et hae töitä?" ovat kysymyksiä, joihin olen saanut vastata moneen kertaan. 

Kurssi alkoi hyvin, mutta viimeiset pari viikkoa opettaja on ollut poissa ja siitä johtuen jouduimme olemaan kaksi päivää ilman opettajaa ennen kuin saimme sijaisen. Minulla on neuvottelut vielä hieman kesken, joudunko maksamaan mitään päivistä, jolloin meillä ei ollut opea.

Ruotsista on tietysti paljon apua norjan opiskelussa. Lukeminen on minulle suhteellisen helppoa ja kielioppi on hyvin samanlaista kuin ruotsissa, mutta puhuminen onkin sitten aivan toinen juttu. Puhun huonoa ruotsia, minkä norjalaiset pystyvät ymmärtämään, mutta kurssitovereilleni minun puheeni on varmaan suuri haaste. Norjassa ja ruotsissa on paljon samaa, mutta useimmat sanat ovat hieman erilaisia sekä on paljon sanoja, jotka ovat aivan erilaisia esim. ruotsin äta on norjaksi spise, prata on norjaksi snakke Eli merkitystä ei voi arvata helposti ainakaan ilman asiayhteyttä.

Olen myös huomannut, että aktiivinen ruotsin sanastoni on aika suppea. Tunnistan sanat nähdessäni ne, mutta käyttäminen on eri juttu. Yleensä aina täällä voi onneksi puhua englantia, mutta norjan kurssillani se ei kaikkien kanssa onnistu. Onneksi muutamat osaavat hyvää englantia, ja eräs kurssitoverini on ottanut asiakseen varmistaa, että ymmärrän missä mennään. Toinen vaikea asia on ollut kielioppitermit. Jos eteeni annetaan esimerkiksi tehtävä possessiivi- ja refleksiivipronomineistä, niin ei ongelmaa. Osaan kieliopin suhteellisen hyvin. Mutta tehtävänannon ollessa:  Keskustelkaa mitä ovat possessiivi- ja refleksiivipronominit ja miten niitä käytetään, huomaan että minun pitää luntata jostain, mitä vaikka refleksiivipronomini tarkoittaa. Kielioppi asiat ovat unohtuneet. En osaa tietenkään norjaksi selittää, mitä ne ovat, jos suomeksi asia ei muistu mieleen. Lopputulos on että parini ei ole kovin vakuuttunut, että ymmärrän asiaa. Jouduin nolona selittämään osaavani asian,mutta termit ovat hukassa, koska kielioppiasioita en ole joutunut opiskelemaan vuosikausiin. Viimeksi niitä pitänyt kunnolla opiskella lukiossa joitain vuosia sitten...

Vieraalla kielellä opiskeluun joutuu keskittymään aivan eri tavalla, ja jos jokin asia menee ohi, huomaa tuntevansa itsensä todella tyhmäksi. Opiskelun raskaus on ollut hieman yllättävää ja olenkin useaan kertaan ajatellut, että töissä olisi niin paljon helpompaa. :) Suurimman osan ajasta on kartalla, ja tietää mitä tehdä.  Viiden tunnin keskittyminen vieraan kielen kuunteluun, itsensä ilmaisuun ja ymmärretyksi tulemiseen saa pääni ihan surisemaan tuntien jälkeen. Kotiin tullessa tarvitsen pienen hetken ilman mitään ärsykkeitä.

Kokonaisuudessaan olen ollut kurssiin kuitenkin tyytyväinen. Kaksi kertaa viikossa minulla on sosiaalista tekemistä ja ehkä pientä edistystä on tapahtunut oppimisessa. Ryhmä on mukava ja kaikki  ovat äärimmäisen ystävällisiä. Ei ole esimerkiksi yhtään päivää mennyt ettei joku tarjoa minulle omia eväitään. Luulen, että se kuuluu jollain tavalla esimerkiksi syyrialaisten tapoihin, vaikka minusta tuntuu välillä oudolta, joku on valmis tarjoamaan esimerkiksi. puolet eväsleivistään. Maistan aina mielelläni, koska pelkään kieltäytymiselläni ehkä loukkaavani. Viime aikoina olen yrittänyt ottaa mukaan esimerkiksi suklaata jota voin helposti tarjota muille.

Ainoa ongelmallinen asia on, että maksan kurssista 77 kruunua tunnilta ja näin opintovapaalla tuohon hintaan en pysty koko kevättä opiskelemaan.