VELKOMMEN TIL KIRKENES!

Minun kevätlukukauteni Kirkkoniemessä alkoi tiistai-iltana, kun saavuimme tänne. Vielä olo tuntuu kuin olisin lomalla, koska mitään pakollista ohjelmaa ei päivissä ole. Rovaniemellä vietetyn uuden vuoden jälkeen lähdimme tiistai-iltapäivänä ajelemaan Norjaan. Aivan ongelmitta matka ei mennyt. Puolivälissä matkaa pysähdyimme Ivalossa ostamassa auton täyteen halpaa suomalaista ruokaa. Samalla kävimme kahvilla ja tankkasimme auton. Ivalosta matkaa Kirkkoniemeen on vielä 250 kilometriä eli noin kolmen tunnin matka.

Ivalon ja Kirkkoniemen välissä Sevettijärventiellä törmäsimme sitten poroon. Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja auto säilyi ajokuntoisena. Porolle kävi huonommin. Se nilkutti törmäyksen jälkeen pois metsään ennen kuin paikallinen poromies tuli sen lopettamaan. Aika paljon olemme Lapissa ajaneet ja poroja nähneet, mutta tämä oli kummallekin ensimmäinen porokolari. Sevettijärventie on mielestäni aina ollut reitin epämiellyttävin osuus. Tie on kunnoltaan melko hyvä, mutta liikennettä on vähän ja asutus tien varressa on harvassa. Jos jotain tapahtuisi, voisi mennä jonkin aikaa ennen kuin kukaan osuisi paikalle. Tästä muistutin Juhaa joka kerta, kun hän syksyn aikana ajoi yksin Kirkkoniemeen. Tällä kertaa meillä kävi tuuri, ja aika pian paikalle ajoi auto, jonka kuski tunsi jonkun poromiehen, joka voisi tulla lopettamaan poron. Autosta vaihtoon menee varmaan yksi puskurin sivupelti ja toisen puolen valot saivat osumaa. Onneksi Juha ehti jarruttaa, ja emme törmänneet poroon aivan täydesssä vauhdissa. Juuri ladatusta porokellosta ei ollut nyt apua, kun poro tuli pimeässä lumipenkan takaa tienhaarasta yhtäkkiä eteemme. Porokello on kyllä fiksu sovellus ja  toimii niin, että ammattiautoilijat voivat merkitä havaitsemansa porot sovellukseen. Havainto säilyy porokellossa 45 minuuttia. Kun autoilija lähestyy havaintopaikkaa, sovellus alkaa kilkattaa puhelimessa. Porokello hälyytti muutaman kerran aiemmin matkalla, mutta toimiakseen se vaatii tietysti havaintoja, ja on varmasti hyvä vilkkaammin liikennöidyillä teillä kuin Sevettijärventiellä. Loppu matkan vilkuilimme lumipenkkoja erityisellä huolellisuudella.

Tänään olen purkanut viimeiset laukut ja saanut laitettua tavarat kaappiin. Kävin myös selvittämässä millaisia norjan kielen kursseja täällä olisi tarjolla. Kurssit ovat kuulemma melko täynnä turvapaikanhakijoista, koska täällä on vastaanottokeskus.  Minulle luvattiin ilmoittaa huomenna mahdunko johonkin ryhmään ja onko sopivan tasoista ryhmää meneillään. Ihan alkeisryhmää minulle ei suositeltu, koska tunnen latinalaiset aakkoset ja osaan lukea ja kirjoittaa. Toivottavasti joku ryhmä löytyy,  koska suurin motiivini mennä kielikurssille on, että saisin jotain sosiaalista elämää päiviin. Ei tietysti haittaa, jos opppisin norjaa, koska aivan ilmaisia kurssit eivät ole.