Å STEMME

Muistaakseni olen äänestänyt kaikissa vaaleissa, joissa minulla on ollut äänestysoikeus (paitsi kirkollisvaaleissa), joten tälläkään kertaa ei voinut olla äänestämättä. Ennakkoäänestyspäivä oli täällä perjantaina klo 10-14. Olimme etukäteen katsoneet, että äänestys on Suomen kunniakonsulaatissa. Juha tuli ruokavälkällään hakemaan minua ja menimme kunniakonsulin oven taakse. Ihmettelimme hetken paikan hiljaisuutta, mitään kylttiä tai lappua äänestyksestä ei ollut. Netistä piti tarkistaa olemmeko oikeassa paikassa. Emme olleet. Äänestys oli toisella puolella kylää.

Äänestyspaikka ei tosiaan ollut mikään kunniakonsulaatti, vaan se oli erään firman toimistossa, teollisuusrakennuksen näköisessä paikassa. Kun olimme saapuneet sinne, olin hieman epäilevä, olimmeko edelleenkään oikeassa paikassa, mutta kansalaisvelvollisuus tuli täytettyä. Kovin kansainvälinen oli tämä meidän äänestysreissu, mietimme jälkikäteen. Äänestimme Suomen presidentivaaleissa Norjassa, ja vaalivirkailija oli venäläinen, ainakin nimeltään. Mitään äänestyskoppia paikalla ei ollut, vaan numero piirrettiin lappuun työpöydän ääressä ja sen jälkeen äänetyslappu laitettiin kahteen kuoreen, jotka molemmat sai itse liimata kiinni.

Täytyy sanoa, että harvinaisen summamutikalla tein oman äänestyspäätökseni. Edes yhtään vaalikonetta en tehnyt. Suomen Kuvalehdestä luin muutamia artikkkeleitä ehdokkaista. En varmaan ikinä ole seurannut yhtä vähän vaaleja kuin nyt. Ennen joulua vaalit olivat mielestäni aika vähän ylipäätään esillä mediasssa. Ehkä istuvan presidentin suuri suosia vaikuttaa asiaan. Niinistön jatkoa pidetään varmaan niin itsestään selvänä, että todellista kamppailua ei ole. Vaaleja enemmän huomiota sai varmaan presidenttiparin vauvauutinen. Tammikuussa en ole ollut Suomessa, joten ehkä tilanne on saattanut muuttua ja vaaleista on uutisoitu aiempaa enemmän.

Kuvaavaa ehkä on, että joulun aikaan teimme Juhan kanssa etlarin jouluvisan, jossa kysymyksenä oli "Millä eduskuntapuolueilla ei ole omaa presidenttiehdokasta?" Taisimme molemmat vastata väärin. Ehkä hieman noloa. 

Ensimmäiset presidentinvaalit, jotka muistan ovat vuoden 1994 vaalit.  Taisin silloin seurata presidentinvaalikampanjaa enemmän kuin nyt. Tuohon aikaan meillä oli serkkujeni kanssa tapana nauhoittaa c-kasetille omia radio-ohjelmia. Erityisesti pidimme ruokaohjelmien tekemisestä, ja ne nauhoitettiin serkkuni luona iltapäivisin, kun hänen vanhempansa olivat töissä. Meillä äiti oli lähes aina kotona, joten siellä ei ollut samanlaista rauhaa tehdä erilaisia sörsseleitä keittiössä. Ruokaohjelmien lisäksi ainakin kerran radio-ohjelmarepertuaariimme kuului myös poliitittiset ohjelmat. Tuolta ajalta on säilynyt eräs tekemämme radio-ohjelma, joka on presidentinvaalien toisen kierroksen väittely, joka on äänitetty serkkuni luona. Minä olen toimittaja, veljeni on Martti Ahtisaari ja serkkuni on Elisabeth Rehn. Lähetyksen huippukohtia taisi olla toisen ehdokkaan tahaton pieru sekä Ahtisaaren ja Rehnin suukko. Muistan myös Ahtisaaren laulaneen lähetyksessä Popedan Kersantti Karoliinaa "Syytän sua Elisabeth Rehn!". 

Vaaleista muistan myös, että Veltto Virtanen oli meistä hassu ehdokas, ehkä tyylinsä ja nimensä takia. Se upposi varmaan noin kymmenenvuotiaan huumorintajuun. Muita ehdokkaita vaaleissa muistan olleen Raimo Ilaskiven ja Paavo Väyrysen. Wikipediasta piti tarkistaa, ketä heidän lisäkseen oli ehdokkaina. Sulo Aittoniemi, Claes Andersson, Toimi Kankaanniemi, Keijo Korhonen, Eeva Kuuskoski ja Pekka Tiainen, kertoi Wikipedia. Tiedoksenne, että Pekka Tiainen oli Kommunistisen työväenpuolueen ehdokas, Eeva Kuuskoski Muutos 94-kansanliikkeen ja Keijo Korhonen Suomen kansan itsenäisyysrintama- valitsijayhdistyksen ehdokas, jos joku muu kuin minä ei näitä muistanut. 

Myös Juhalla on muisto vuoden 1994 vaaleista. Heillä oli ollut koulun pikkujouluissa presidentivaaliväittely, joissa oppilaat olivat esittäneet ehdokkaita. Arvatkaa kuka Juha oli? Raimo Ilaskivi. 

Mietin, että leikkivätkö kaikki lapset tuolloin politiikkoja? Onko jollain muulla muistoja noista vaaleista? Ne olivat ensimmäiset vaalit, joissa presidentti valittiin suoralla kansanvaalilla. Ehkä ne saivat siksi aikanaan paljon huomiota.  Muistan kyllä, että katsoin myös lapsena paljon Iltalypsyä ja se oli lempiohjelmiani. Sitä en muista, kuinka paljon ymmärsin vitseistä tai millä tasolla ymmärsin ne. Ahtisaari-jutut olivat suosikkejani. Ehkä Iltalypsy saattoi innoittaa meitä tekemään myös oman vaaliohjelman.

Vielä viikon saa jännittää, että päästäänkö äänestämään toisen kerran näissä vaaleissa. Toivottavasti, kun nyt osaamme jo vaalipaikallekin.