VÅREN, LISÄÄNTYVÄ VALO JA VÄHENEVÄ LUMI

Kevät on tullut  Kirkkoniemeen huhtikuun aikana. Lunta täällä edelleen riittää, mutta muutaman viimeisen parin viikon aikana kaikki kadut ja tiet ovat sulaneet ja lumen määrä vähentynyt huomattavasti. Maata pilkottaa jo teiden pientareilla ja aurinkoisissa rinteissä. Purot ja joet ovat alkaneet sulaa. Lämpötila on päivisin useimmiten plussan puolella, vaikka öisin ja aamuisin lämpötila on vielä pakkasen puolella muutamia asteita.

Kevät näkyy myös siinä, että valon määrä on lisääntynyt huomattavasti. Iltaisin valoisaa riittää jo pitkään, ja kun eilen kotiduimme puoli yhden aikaan yöllä, pieni päivänkajastus näkyi edelleen taivaanrannassa.  Aivan täysin pimeää täällä ei tule enää ollenkaan yön aikana. Virallisesti yötön yö alkaa 18. toukokuuta ja kestää 25. heinäkuuta asti.  Kontrasti tammikuuhun jolloin tulin tänne on suuri, koska tammikuussa jollain tavalla valoisaa aikaa oli päivässä vain noin neljä-viisi tuntia.

20.4. klo 21.58

Kevään merkkejä on myös, että päivän pidentymisen myötä asunnon haltija on alkanut suunnitella verhojen vaihtoa. Makuuhuoneen talviverho pitäisi kuulemma vaihtaa pian kevät/kesämallistoon, joka olisi peittävämpi ja tummempi. Vastoin yleistä trendiä, jolloin yleensä kesäksi vaihdetaan vaaleamman väriset tekstiilit, täällä asia on juuri päinvastoin. Luulen myös, että hän haluaa pian itse verhoutua tähän hyvin palvelleeseen talviverhoon. Mielenkiinnolla jään odottamaan millainen kesäverho tänne vaihdetaan. Olen päättänyt olla puuttumatta asiaan millään tavalla, koska yleensä saan kuulla siitä, että määrään liikaa taloutemme sisustusvalinnoista.

Viimeiset hetket nauttia tästä sisustuksen helmestä?

Huhtikuun aurinkoiset säät ovat suosineet hiihtoretkiä. Vajaa pari viikkoa sitten oli norjan kurssin toinen ulkoilupäivä, jossa ohjelmassa oli hiihtoa, mäenlaskua ja eväiden syöntiä. Hiihtolatuna toimi parin sadan metrin lenkki, joka oli hiihdetty pellolle. Omia suksia ei juuri kellään ollut, mutta muutamilla yhteisillä suksilla lähes jokainen kokeili hiihtää vuorollaan pientä lenkkiä.

Päivästä tuli mieleen ala-asteen hiihdot tai ensimmäiset omat hiihtoni lapsuudessa, kun hiihdimme pientä pellolla olevaa latua ympäri. Autoin useampaa kiinnittämään siteet, joka olikin yksi haastavimmista vaiheista hiihtosuorituksessa. Hiihtotyylit toivat mieleen lapsuuden, kun sauvojen käyttö ei ollut kovin hallittua, ja kun hiihto muistutti lähinnä kävelyä sukset jalassa. Yllättävän vaikeaa hiihtämisen opettelussa aikuisena on myös tasapainon säilyttäminen.

Kenties haastavin osuus on saada siteet kiinni?

Tällä viikolla aurinkoiset säät ovat jatkuneet. Näin keväällä hiihtämisen hyviä puolia on ehdottomasti se, että ei palele ja luisto on erinomainen, kun ladut ovat lähes jäiset. Aurinko sulattaa latuja vasta iltapäivällä aurinkoisista paikoista. Ylämäissä hiihto ilman minkäänlaista pitoa on tosin melko haastavaa ja alamäissä ei uskalla laskea kovaa, koska kaatuminen kovalle ladulle tai kantohangelle ei houkuttele. Tällä kelillä paras latu on suhteellisen tasainen, jossa voi lykkiä menemään tasatyönnöllä. Tällä viikolla kantohanget ovat olleet parhaimmillaan ja hiihtäminen onnistuu helposti myös latujen ulkopuolella.

Evästauot, hiihtoretkien parhaimpia osuuksia. :)