PÅSKEFERIE JA IHANA POHJOIS-NORJA

Norjassa pääsiäislomaa on koko pääsiäisviikko kouluissa, joten meillä oli hyvä tilaisuus tehdä pidempi lomareissu Pohjois-Norjassa. Vuokrasimme Airbnb:n kautta talon Kåfjordista, jonne tulivat myös muutamat ystävämme Oulusta ja Rovaniemeltä. Kåfjordin kunta sijaitsee Kirkkoniemestä katsottuna juuri toisella puolella Pohjois-Norjaa, Tromssasta noin 200 itään päin. Linnuntietä Kirkkoniemestä Kåfjordiin on matkaa noin 350 kilometriä, mutta Norjassa etäisyydet tietä pitkin ovat usein pidempiä johtuen vuonoista ja vuorista, joten tietä pitkin matkaa kertyy 650 kilometriä.

Koska meillä oli koko pääsiäisviikko aikaa, päätimme yöpyä matkalla Altassa, jotta ei meidän  tarvitsisi ajaa koko matkaa yhdellä kertaa ja olisimme keskiviikkona hyvissä ajoin perillä, kun matkaa Altasta olisi enää noin 200km.
Niin luulimme. Virhe!

Edellisellä viikolla talon omistaja oli viestittänyt, että vuokraamassamme talossa oli putket jäässä, mutta jos niitä ei saataisi sulatettua ennen meidän tuloa, olisi tarjolla toinen majapaikka. Koska reissuun oli lähdössä myös yksi koira ja olimme valinneet kyseisen talon juuri lemmikkiystävällisyyden takia, niin hieman huolta aiheutti, miten koiran kanssa voisi majottua uudessa paikassa, kun vuokraaja ilmoitti, että paikka on käytännössä allergiamökki ja makuuhuoneisiin koiraa ei saisi päästää.  Toinen ennen lähtöpäivää hieman mietityttänyt asia oli, että E6-tie Altan ja Tromssan välillä oli suljettuna lumivyöryjen raivaustöiden takia ja tien odotettiin avattavan seuraavana päivänä.

Tiistaiaamuna lähdimme ajamaan Altaan. Se olisi loman kaupunkiosuus, onhan Alta Finnmarkin läänin suurin kaupunki. Mitään suurta vaikutusta kaupunki ei noin yhden päivän perusteella tehnyt, mutta ehdimme käydä keskiviikkoaamupäivänä testaamassa paikallisia latuja, joissa tällä viikolla hiihdetään Norjan mestaruuskisat. Ehdimme hyvin hiihdellä kevätauringossa ja samalla tarkkailla tielaitoksen sivuja. Puolen päivän aikaan Norjan tielaitos päivitti sivuilleen tiedon, että Alta-Tromssa välinen E6 tie avattaisiin iltapäivällä klo 16. Jes! Huonosta kelistä, vyöryvaarasta, lumisateesta ja tuulesta johtuen vuoriston korkein osuus ajettaisiin  kuitenkin kolonnekjöring, mikä tarkoitti, että tieosuus pitäisi ajaan auran perässä noin vajaan 20 kilometrin matkalta ja kerrallaan olisi aina vain yksi kaista käytössä. Yhteen aurasaattueeseen otetaan kerrallaan 20 autoa ja yhteen suuntaan yhden saattueen matka kestäisi noin puoli tuntia tiedotteen mukaan,  a sen jälkeen aura kääntyy taas toiseen suuntaan. Huokasimme helpotuksesta, koska muuten olisimme joutuneet kiertämään Suomen puolelta Kilpisjärven kautta ja matkaa olisi tullut lisää 300 kilometriä, joka ei oikein houkuttanut.

Tähtäsimme Altasta lähdön niin, että olimme suljetun tieosuuden kohdalla vähän ennen klo 16. Paikalla saavuttuamme selvisi, että moni muu oli myös lähdössä pääsiäisenviettoon. Autoja seisoi jonossa edessämme, emmekä tienneet edessämme olevan jonon pituutta. Tässä vaiheessa Juha laittoi Suomen puolelta tulevalle muulle seurueelle viestiä, että ehkä tässä saattaa mennä pari tuntia, kun 20 autoa pääsi aina kerrallaan matkaan. Lopulta odotimme viisi tuntia! Lisäksi pelkäsimme, että tie suljettaisiin kokonaan, mikä olisi tarkoittanut meille noin 500 kilomertrin ajoa, kun olimme jo noin 70 kilometrin päässä määränpäästä.

Epätietoista odottelua jonossa. 

Reilun kolmen tunnin odottelun jälkeen oli pakko kaivaa takakontin ruokakassista karkit esille, ja taas jaksoi paremmalla mielellä odottaa vähän aikaa. :)

Kun viimein tuli meidän vuoromme ja pääsimme liikkeelle, oli helppo ymmärtää miksi vuoren yli piti ajaa saattuessa hätävilkut koko ajan päällä. Tuuli ja tuisku oli ylhäällä melkoinen, ajoittain edessä ajavaa autoa ei meinannut nähdä ja toiselle kaistalla oli kinostunut lyhyessä ajassa lunta valleiksi.  Raivatun lumivyöryn jäljet näkyivät myös rinteessä. Illalla puoli yhdentoista aikaan pääsimme viimein perille, kun 200 kilometrin matkaan Altasta oli mennyt noin vajaa kahdeksan tuntia. Onneksi kuitenkin pääsimme perille, eikä tarvinnut lähteä kiertämään toista reittiä.

Emme olleet ainoita, joiden matkan sää teki pääsiäisen aikaan Pohjois-Norjassa hankalaksi. Lunsaat lumisateet aiheuttivat paljon lumivyöryjä, sen uhkaa ja sateinen ja tuulinen sää pahensi tilannetta niin, että kiirastorstaina yli 30 tietä oli kokonaan suljettu ja monissa paikoissa ihmiset joutuivat olemaan useita päiviä eristyksissä, koska teitä ei saatu avattua.

Mökki osoittautui erittäin hyväksi ja todennäköisesti voitimme vaihdossa. Mökki sijaitsi aivan vuonon rannalla, vaikka ensimmäiseen pariin päivään vastarantaa ei juuri näkynyt pilvien ja sateen takaa, mutta viimeiset päivät saimme nauttia ihan mahtavasta näköalasta. Vaikka Kirkkoniemessäkin on kauniita maisemia, häviää se näille maisemille 10-0. Koirakin pysyi melkein sallituissa tiloissa. Toivotaan, että meidän jälkeen seuraavilla asiakkailla ei ole koira-allergiaa ja Kati, jonka nimissä mökki vuokrattiin, ei saa Airbnbtililleen palautetta asiasta. :)

Tyhjä turskankuivausteline rannassa.

Mökki, johon "jouduimme" vaihtamaan airbnb talomme.

Tähän maisemaan voisi herätä joka päivä.

Kyllä kelpasi hiihdellä kevätkeleissä. 

 

 

Tänään luin NRK:n sivuilta miehestä, joka oli jäänyt kymmeneksi päiväksi yksin eristyksiin Nordkappiin aivan Norjan pohjoisimpaan kärkeen. Hän oli ammatiltaan ilmanvaihtoasentaja ja jäänyt yksin jumiin työmaalleen, kun tie oli suljettu. Kun hänet viimein haettiin helikopterilla pois, ja hän pääsi Hurtigruten laivalla jatkamaan matkaa tänne Kirkkoniemiin, mistä hänen oli tarkoitus lentää kotiseudulleen Osloon, niin lento peruttiin kaksi kertaa. Ensin eilen lentäjän sairastumisen vuoksi ja tänään huonon sään takia. Uusi yritys on taas huomenna. Jos itse olisin tuossa tilanteessa, voi olla että suurinkaan Remixpussi ei pelastaisi enää päivääni.