UTØYA 22. JULI JA NORJAN KIELESTÄ

Kävimme katsomassa juuri Norjassa ensi-illan saaneen Utøya 22. juli. Elokuva oli hyvin vahva kokemus. Se oli erittäin hienosti kuvattu ja kerrottu. Suosittelen katsomaan tämän elokuvan, kun se tulee Suomeen! En ole ikinä ollut elokuvan jälkeen niin hiljaisessa salissa.  Kaikki tuntuivat poistuvan salista aivan hiljaa ja juttelematta vasta kaikkien lopputekstien jälkeen. Elokuva piti koko ajan hieman varpaillaan jännityksessä ehkä osittain siksi, että  tiesi ettei onnellista loppua ollut tiedossa ja osittain hienon toteutuksen takia. Mukana on hyvä olla joku kaveri, jonka kädestä voi puristaa pahimmassa jännityksessä

Utøya 22. juli kertoo, mitä Utøyalla tapahtui nuorten näkökulmasta. Breivikia ei elokuvassa mainita nimeltä edes lopputeksteissä, eikä hänen hahmoa nähdä elokuvassa kuin muutamassa kohtauksesta hyvin kaukaa tummana hahmona. Tekijät ovat halunneet tietoisesti jättää hänet ulkopuolelle, koska Norjassa keskustelu tapahtumasta pyörii usein juuri Breivikin ympärillä, ja tämän elokuvan tavoitteena on muistuttaa siitä, miten tapahtumat vaikuttivat niihin yli 500  nuoreen, jotka olivat tuolla saarella, ja joista 69 sai surmansa..

Elokuvassa seurataan saaren tapahtumia yhden päähenkilön Kajan näkökulmasta. Kamera seuraa koko ajan Kajaa, ja elokuva näyttää siltä kuin se olisi tehty yhdellä otolla. Unkarilainen Auschwitzin keskitysleiristä kertova Son of Saul on kuvattu samalla tyylillä. Elokuvassa saaren tapahtumat kestävät saman ajan kuin ne kestivät todellisuudessakin noin 72 minuuttia.  Elokuvassa aika tuntui kuluvan samaan aikaan todella nopeasti, mutta toisaalta hitaasti. Kelloa en vilkaissut kertaakaan. Elokuvan tavoitteena on kertoa, kuinka piinaavaa nuorilla oli saarella. Kukaan ei varmasti tiennyt monta ampujia oli, ja avun tuleminen tuntui kestävän valtavan kauan, kun sitä joutui odottamaan henkensä kaupalla.

Elokuva perustui kolmen saarelta selvinneen nuoren kertomuksiin tapahtumista. Silmännäkijäkertomuksista oli kuitenkin luotu fiktiivinen tarina, joka  ei kerro kenenkään saarella olleen nuoren tositarinaa, vaan siitä oli tarkoituksella päätetty luoda kuvitteellinen kertomus, jotta kenenkään selviytyneen omaisen tai ystävän ei tarvitsisi arvailla kenestä henkilöstä on kyse. Luin myös, että kaikki näyttelijät olivat ensikertalaisia, mitä suorituksista ei arvaa. Norjassa elokuvan ympärillä on käyty keskustelua, että onko vielä sopiva aika tälle elokuvalle? Tapahtumista on nyt vajaa seitsemän vuotta aikaa. Pääosin elokuva on saanut positiivisen vastaanoton. 

Tämä oli ensimmäinen norjalainen elokuva, jonka kävin katsomassa elokuvateatterissa. Tähän mennessä olen vähän pelännyt, että en pysyisi kärryillä kielen takia. Kiva yllätys oli huomata, että elokuva oli tekstitetty norjaksi, mikä auttoi paljon. Kirjoitettua tekstiä on huomattavasti helpompi seurata kuin pelkkää puhetta. Toisaalta tämä oli sen tyyppinen elokuva, että olisin varmasti selvinnyt  ilman tekstiä. Juoni oli valitettvan tuttu etukäteen, ja dialogi suhteellisen helppoa. 

Miksi elokuvassa sitten oli tekstit? Ihan varmasti en sitä tiedä, mutta varmasti liittyy siihen, että Norjassa on melko vahvat paikalliset murteet ja toisaalta myös siihen, että yhden virallisen kirjakielen sijaan Norjassa on kaksi virallista kielimuotoa bokmål, kirjanorja ja nynorsk, uusnorja. Molemmat ovat siis norjaa, mutta hieman erilaisia kirjoitusasuiltaan ja sanoiltaan. Bokmål on virallisena kielenä useammassa kunnassa kuin nynorsk. Osa kunnista on myös neutraaleja.  Kouluissa bokmålia opiskelee äidinkielenään noin 85 % oppilaisista ja nynorskia noin 15 %.  Nynorskin vahvinta aluetta on Vestlandet, Norjan länsirannikon eteläosa.

Bokmål on näistä kahdesta se, mitä opiskelenn norjan kurssilla. Kahdesta virallisesta kielestä johtuen kouluissa oppilaiden pitää opiskella myös nynorskia norjan tunneilla. Paikallisen norjan opettajan kertomuksesta päätellen minulle jäi mielikuva, että oppilaat suhtautuvat tähän lähes yhtä suurella riemulla kuin Suomessa moni opiskelee ruotsia, vaikkakin kielten ero ei ole sanastoltaan suuri ja norjalainen ymmärtää vaivatta kumpaa vain muotoa. Kaksi virallista kieltä tekee sen, että puhuttu norja on hyvin monimuotoista, koska sanat voivat taipua nynorskissa ja bokmålissa eri tavoin kuten myös murteissa. Nynorskia pääsee kuulemaan jonkin verran telkkarissa, koska Norjan yleisradiolla on tietty kiintiö, minkä verran ohjelmista pitää olla nynorskiksi.

Itse tykkään katsoa norjalaiset ohjelmat edelleen kotona tekstittynä, tekstit kun saa tekstitv:n kautta helposti päälle. Valitettavasti montaa hyvää ohjelmaa telkkarista ei tällä hetkellä tule, kun suosikkini Silta ja Mesternes mester, Mestareiden mestari ovat päättyneet. Joskus aiemmin kirjoitinkin, että meillä ei näy täällä kuin 3 kanavaa; NR1, NRK2 ja NRKSuper, joista jälkimmäinen on keskittynyt lähinnä lastenohjelmiin. 1 ja 2 näyttävät paljon urheilua, ajankohtaisohjelmia ja uutisia. Muut kuin Norjan yleisradion kanavat eivät ole täällä ilmaisia, ja tuntuisi tyhmältä maksaa montaa kymppiä kuussa telkkarin katsomisesta.  Koska meillä on käytössä suomalaiset liittymät, pystyy Areenaa katsomaan helposti. Suomen ohjelmisssa pysyy hyvin kärryillä,  samoin Ruudusta tulee katsottua Suomen Master Chefia ja Selviytyjiä.  Uusin norjalaissarjalöytöni on Unge lovende, joka Suomessa pyörii Nuorina ja lupaavina. Löysin sarjan Areenasta, mutta sarja pyörii täällä myös telkkarissa, mutta Areenan kautta pystyin aloittamaan 1. kaudesta. Mikään Skamin veroinen sarja ei todellakaan ole kyseessä (yltääkö mikään siihen, nyyh?!), mutta ihan mukavaa ajanvietettä, jota voi katsoa kielen oppimisen kannalta.